”Valmentajat opettavat pelaajiaan subjektiivisiin käsityksiin nojautuen”. He soveltavat toiminnassaan mielipiteitään ja kokemuksiaan omista valmentajistaan pelaajauransa aikana, seurauksena on yleensä se, että käytössä on tuhansia erilaisia tapoja valmentaa. Referensseinä ovat eri tekniset, taktiset, fyysiset ja henkiset metodit, ja näiden sekavat yhdistelmät, ja tuloksena on yleensä lopulta kaaos, koska objektiivisuus puuttuu.
Verheijen mukaan jalkapallo koostuu kolmesta joukkueen toiminnosta: Hyökkääminen, Tilanteenvaihto ja Puolustaminen. Hyökkääminen on sarja toimintoja, joita joukkue tekee vain silloin kun sillä on pallo hallussaan ja tarkoituksenaan on tehdä maali. Joukkueen toiminta "hyökkääminen" on kuitenkin paljon laajempi kuin pelkkä maalin tekeminen. "Hyökkääminen" alkaa usein maalivahdilta ja periaatteessa kaikki muut pelaajat voivat antaa siihen panoksensa. Tästä syystä on järkevää jakaa "Hyökkääminen" kahteen vaiheeseen: 1. Rakentaminen (mahdollisuuksien luomiseksi) ja 2. "Maalin tekeminen" (mahdollisuuksien muuttaminen maaleiksi). Näitä vaiheita kutsutaan joukueen tehtäviksi. Myös puolustaminen on koko joukkueen tehtävä, koska se voi alkaa jo läheltä vastustajan maalia. Tästä syystä puolustaminenkin on jaettu kahteen tehtävään: 1. "Rakentelun häiritseminen (mahdollisuuksien estäminen) ja 2. Maalienteon estäminen. Hetkeä jolloin pallo voitetaan tai menetetään, kutsutaan tilanteenvaihdoksi, koska molemmat joukkueet ovat tilapäisesti epäorganosoituja ja joukkueiden on järjestäydyttävä hyökkäyksesätä puolustukseen tai puolustuksesta hyökkäämiseen.
Verheijen korostaa objektivista, filosofista lähtökohtaa, joka lähtee loogisesti jalkapallotoiminnoista (football actions). Lähtökohtana ja tärkeimpänä elementtinä jalkapallotoiminnoissa (hyökkääminen, tilanteenvaihto ja puolustaminen) on kommunikointi. Verbaalinen ja sanaton kommunikointi (havainnointi) suhteessa oman joukkueen pelaajiin, vastustajiin, pelivälineeseen ja kentän rajoihin ja jopa säähän on tärkeämpää kuin päätöksenteko (pelikäsitys), tekniikka (toteutus) tai voima, nopeus ja kestävyys (fitness).
Maailman paraskaan pelaaja ei hyödy ylivoimaisesta tekniikastaan, jos kommunikaatio puuttuu. Tämän takia Verheijenin mukaan huippupelaajat pelaavat yleensä paremmin seurajoukkueissaan kuin maajoukkueessa; onhan viikottaisessa ja päivittäisessä harjoittelussa mahdollisuus hioa kommunikaatiota eli taktisia asioita perusteellisemmin kuin maajoukkueen kokoontumisissa. Jalkapallossa kaiken tarkoitus ja filosofinen lähtökohta on se, kuinka oma joukkue saa pallon sinne minne haluaa (ja estää vastustajaa saamasta palloa sinne minne se haluaa).
Kommunikointia voidaan kehittää vain harjoittelemalla hyökkäämistä, tilanteenvaihtoa ja puolustamista, eli jalkapallotoimintoja. Oikeanlaisen tiedon saaminen (havainnoimalla ja kommunikoimalla) auttaa tilanteeseen sopivan päätöksen tekemisessä. Kun päätös on järkevä, ehkä jopa tilanteeseen paras mahdollinen, jää yksittäisen pelaajan valitsema toteutus teknisen suorituksen varaan. Päätöksen tekeminen esim. syötön tai laukauksen osalta koostuu monesta osatekijästä: sijainti (asento), hetki, nopeus ja suunta.
Pelaaja tekee sekunnissa tai sekunnin murto-osassa ratkaisun näiden osatekijöiden suhteen, ja yleisö (ja Verheijenin mukaan useimmat valmentajat) näkevät yleensä vain tämän (teknisen) suorituksen, eivät sen syytä eikä taustoja. Jos syöttö on huono, tehdään johtopäätöksiä pelaajan teknisten taitojen suhteen, ja kaikkien on helppo yhtyä keskusteluun. Pitäisi kuitenkin nähdä teknisen suorituksen taakse: oliko huonon syötön taustalla kommunikoinnin (havainnoinnin) puute, virheellinen ratkaisu (päätös), huono toteutus (suoritus) vai nämä yhdessä.
Nuorten pelaajien valmentajat näkevät yleensä myös puutteita tekniikassa ja taktiikassa, ja keskittyvät harjoituttamaan syöttötekniikkaa ja joukkuetaktiikkaa, sekä unohtavat pelikäsityksen ja erityisesti (sanattoman) kommunikoinnin harjoittelun ja opetuksen yksilötasolla. Seurauksena on Verheijenin mukaan useimmissa seuroissa se, että 18-vuotiaana, kun pitäisi siirtyä ykkösjoukkueeseen, ei ole tarpeeksi luovia pelaajia.
”Jalkapallo on pelaajien peli”. Verheijen vertaa jalkapalloa koripalloon, baseballiin, rugbyyn ja amerikkalaiseen jalkapalloon, joissa valmentajan rooli ja vaikutus joukkuetaktiikkaan pelin aikana on isompi. Jalkapallossa valmentaja antaa puitteet päätöksenteolle, mutta pelaajan pitää osata tehdä päätökset itsenäisesti (havainnoinnin ja kommunikoinnin avulla) suhteessa oman joukkueen ja vastustajan pelaajiin, pelivälineeseen, maaleihin ja kentän rajoihin.